Pelihimon hallintaa

Minulla on taipumus aika-ajoin innostua kaikenlaisista roolipeleistä ja luoda hahmoja. Kutsun sitä oikein pelihimoksi, sillä se vie kaiken järjen mennessään. Selaan pelisivuja, kehittelen hahmoja ja minulla ei ole mistään muusta enää käsitystä. Useimmin tämä osuu lisäksi sellaiseen kohtaan elämässä, kun pitäisi oikeasti elää jalat maan pinnalla ja keskittyä arjessa tapahtuvaan.

(Phoenix by CamusAltamirano, deviantart)

En oikein tiedä, miten tätä kaikkea hallitsisin. Nytkin viikonloppu tuli ja meni ja olen lukenut viiden eri roolipelisivuston kuvauksia ja pelejä ja luonut mielessäni (tosin en sanaakaan kirjoittanut) kolme uutta hahmoa. Niillä kaikilla olisi mukavaa päästä pelaamaan ja yhtä niistä voisi jopa soveltaa kahdessa eri pelissä.


Olen aika usein aloittanut innolla ja kun into ja pelaamiseen käytössä oleva aika on kadonnut, olen itsekin kadonnut. Hahmoni ovat jääneet heitteille ja niin myös blogini, kaikenlaiset muut harrastuspuuhat ja netissä pyöriminen. Synnyn kuitenkin aina uudestaan pelaajana ja lähden feeniksin lailla lentoon, hieman liiankin korkealle ja liian moniin peleihin ja peliympäristöihin. Kunnes sitten taas kaikki loppuu. En tiedä, miten tällaista kierrettä voisi pysäyttää sopivassa kohtaa. Saako feeniksin olemaan nuorena lintuna vuosien ajan?

Tänään on varmaan ensimmäinen kerta, kun oikeasti pysähdyin ensin miettimään, ennen kuin kirjoitin liittymishakemukset. Tuntuu kuitenkin siltä, kuin sisäinen pelaaja-feeniksini haluaisi syntyä uudelleen ja pian.